Tervetuloa perheeseen! Erään isäntäperheen haastattelu


Isäntäperheessä majoittuminen englannin kielikurssin aikana on yksi suosituimmista majoitusmuodoista. Mikä onkaan parempi tapa päästä kiinni kohdemaan kulttuuriin, kuin majoittumalla paikallisessa perheessä. Denverin kielikoulumme haastatteli yhtä suosituimmista isäntäperheistään, Dianne LaKampia, joka on majoittanut kielikurssilaisia luokseen jo noin 15 vuoden ajan.

Miksi päätit alkaa majoittamaan kielikurssilaisia vuosia sitten?
Dianne: Asuin silloin parhaillaan 4-vuotiaan tyttäreni kanssa Park Hillissä ja meillä oli tyhjä makuuhuone. Naapurini työskenteli kielikoululla ja kertoi minulle, että he olivat aikeissa ryhtyä majoittamaan kurssilaisia isäntäperheisiin asuntoloiden sijaan. Hän kysyi minulta olisinko kiinnostunut alkaa toimimaan isäntäperheenä, ja niin kaikki alkoi. Olen majoittanut kurssilaisia aika ajoin siitä lähtien.


Mistä pidät eniten isäntäperheenä toimimisessa?
Dianne: Olen todella sosiaalinen ihminen, ja koska asun yksin, tykkään vuorovaikutuksesta kurssilaisten kanssa. Tykkään oppia uutta kurssilaisten eri kulttuureista, opin siinä niin paljon, ja pidän myös kansainvälisestä politiikasta, joten meillä on aina paljon jutun aihetta. Kaiken lisäksi rakastan ruoanlaittoa, joten päivällisen lomassa on mukava rupatella.


Mitä tykkäät tehdä kurssilaisten kanssa viikonloppuisin?
Dianne: Koska suurin osa ystävistäni puuhailee jotain perheensä kanssa, tykkään viedä kurssilaisia vuorille. Menemme Vailiin ja Aspeniin ja tykkään näyttää heille paikkoja. Muutama viikko sitten yksi kurssilaisista näki ensimmäisen kerran lunta!

Kysyttäessä tuleeko Diannalle mieleen jotain erittäin hauskaa, mitä vuosien aikana on tapahtunut, hän kertoo tarinan muutaman vuoden takaa. Diannen luona majoittui chileläinen mies ja japanilainen nainen, ja kuten suurin osa hänen kurssilaisistaan, he kutsuivat häntä äidiksi. Eräänä päivänä he olivat ruokakaupassa, ja kun myyjä kuuli kurssilaisten kutsuvan Diannea äidiksi, hän alkoi tuijottaa heitä kummissaan. Japanilainen nainen vastasi lyhyesti kummeksuvalle myyjälle: "Äidillämme on ollut useita aviomiehiä." Lienee turha mainita, että myyjä oli tämän jälkeen sanaton!

Hauskojen tarinoiden lisäksi Diannella on myös liikuttavia muistoja, monista vierailijoista, joista tuli vierailun aikana läheisiä. Alakerrassa olevassa kurssilaisille tarkoitetussa huoneessa Dianne pitää pientä kirjaa, jonka hän on saanut lahjaksi eräältä kurssilaiselta vuosia sitten, ja johon kielimatkalaiset yleensä kirjoittavat pienen kiitosviestin vierailustaan. Kysyessäni pitääkö Dianne yhä yhteyttä vanhoihin kurssilaisiin, hän toteaa tyytyväisenä, että sähköposti on auttanut yhteydenpidossa.

Lopuksi Dianne kertoo, että hänestä on aina hieno kokemus jakaa kotinsa mielenkiintoisten ja ihanien ihmisten kanssa, ja että hän aikoo jatkaa isäntäperheenä toimimista vielä monen vuoden ajan. Toivotaan, että näin myös käy!